Matkakommentti: Ranska

Kävin syyskuussa Pariisissa muutaman päivän lomalla. Pariisi on tunnetusti maailman vierailluin kaupunki, eikä terroritekojen aiheuttama kolhu maineeseen näyttänyt paljon turistien määrää vähentävän, tunnetuimmilla nähtävyyksillä oli pitkät jonot. En mennyt Pariisiin kuitenkaan nähtävyyksiä katselemaan, vaikka muutamia tärkeimpiä kävinkin katsomassa, vaan lepäämään ja tutkimaan hengellistä tilaa ja evankelioimaan, jos ovia siihen avautuisi. Ja avautuihan niitä. Sain kertoa Jeesuksesta monille ihmisille, osa heistä ei ollut koskaan aiemmin keskustellut kristityn kanssa hengellisistä asioista.

Pariisilaisten kanssa en päässyt juuri keskustelemaan, enkä vieraillut muussa kuin parissa katolilaisessa kirkossa. Yhden kirkon portailla oli joukko paikallisia nuoria hengailemassa, joten menin juttelemaan heille. Heillä ei ollut juuri mielenkiintoa keskustella hengellisistä asioita, mutta yhden kanssa sain kuitenkin kohtuullisen hyvän keskustelun. Hän oli itse katolilainen ja uskoi, ainakin jossain määrin, Jumalaan. Toki hänkään ei ollut kovin aktiivisesti mukana kirkkonsa toiminnassa, eikä ollut tehnyt henkilökohtaista uskon ratkaisua. Sain todistaa hänelle omasta uskostani ja siitä miten tulin uskoon.

Oma arvioni näiden ja aiempien kohtaamisten, sekä lukemani perusteella on se, ettei uskoa pariisilaisilta juuri löydä, eikä siten myöskään intoa evankelioida niitä suuria joukkoja turisteja, mitä kaupungissa ja sen kirkoissakin vierailee. Se tehtävä on ilmeisesti jätetty rakennuksille itselleen ja niissä olevalle taiteelle, mutta jospa ne kivet sitten huutaisivat sen evankeliumin niin, että edes joku voisi tulla uskoon. Syttymistä siis tarvitaan, Jumala antoi kuitenkin juuri meille ihmisille evankeliumin julistamisen tehtävän.

Nyt kun olen käynyt jo 16:ssa Euroopan maassa, niin alkaa olla aika selvä, että jos joskus jossain päin Eurooppaa tulen tekemään lähetystyötä, muuta kuin lyhytaikaista, niin se maa on Espanja. Ranska ei nimittäin kauheasti innostanut, vaikka aiemmin se maa oli jonkin verran kiinnostanutkin. Suurin ongelma on kieli. Jotenkin ei jaksaisi enää opetella yhtä uutta eurooppalaista kieltä, kun on niitä aasialaisiakin opeteltavana ihan riittävästi. Oma työkenttä tuleekin näillä näkymin olemaan enemmän Aasiassa kuin Euroopassa ja luulisin, että Latinalaiseen Amerikkaan, varsinkin Meksikoon, tulen myös vielä menemään. Vaikka en sitä itse vielä tarkalleen tiedä, mutta näihin valmistaudun ja Jumala sitten ajallaan ohjaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Muistetaan rukouksin Ranskaa ja erityisesti Pariisia. Jotenkin siellä tuli vaan sellainenkin ajatus mieleen, että Pariisi voisi olla lähetystyön tukikohta Euroopassa ja aina maailman ääriin saakka.

pariisi

Posted in Yleinen.