Pyhä Henki

Pyhä Henki

Luuk.11:13 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Nykyisin kuulee puhuttavan hyvin vähän Pyhän Hengen täyttymisestä ja tärkeydestä. Se onkin sääli, koska ilman sitä seurakunnat näivettyy ja muuttuu ”yhdistyksiksi” jossa pahimmillaan porukka vanhenee ja väki vähenee, ja ennen pitkää viimeinen sammuttaa valot.

Onko siinä menty äärilaidasta toiseen ja pelätään liikaa sielullisuutta, jota ei tietysti saa olla huomioimatta. Mutta kun ihminen tulee uskoon, hänlle on se lupaus annettu. Pyhä Henki ei täytä ketään väkisin, vaan sitää tulee rukoillen anoa ja ajallaan Jumala vastaa.

Jeesus itse kertoi vertauksen kymmenestä neitsyestä, joilla oli kaikilla lamput palamassa, mutta osalla oli myös astiassa ja lampussa oleva öljy ei kestänyt kauan, vaan sitä piti tankata astiasta lisää. Astia kuvaa uskovaa ihmistä joka on täytetty Hengellä ja astia vuotaa yli jolloin siitä saa muutkin. Tulikin palaa paremmin kun on useampi ”puu” yhdessä. Jumalan Henki on annettu voimaksi… ”ja te tulette olemaan minun todistajani”.

Ap.t.1:8 Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.

Ei pidä pelätä Pyhän Hengen toimintaa, se on avain herätykseen ja uskossa säilymiseen, armolahjoihin ja seurakunnan rakentumiseen. On myös vaarallista ruveta näyttelemään Hengen tointaa koska Jumala toimii aina ajallaan ja tavallaan. Rukoillaan armolahjoja seurakunnan keskelle ja rohkeutta myös niitä käyttää. Koska profetoiminenkin on vajavaista, mutta ei sen takia saa jättää niitä käyttämättä.

1.Tess.5:21 Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on

Kaikki ihmiset reagoivat Pyhän Hengen toimintaan eri tavalla, jotkut pystyvät pitämään ”ilon sisällään” jotkut hoipertelevat kuin juopuneet, mutta emme voi myöskään rajoittaa liikaa, sehän sammuttaa Hengen toiminnan kokonaan. Onhan sanottu: hautausmaalla on hiljaista, toisin kuin päiväkodissa jossa elämää ja ääntä riittää.

Ap.t.2:13 Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”.

Apostolit odottivat lupauksen täyttymstä lukittujen ovien takana ja 12 tavallista koulua käymätöntä ihmistä, he eivät olisi saanut evankeliumia leviämään koko maailmaan, elleivät he olisi saaneet voimaa ja ihmeet ja merkit seuranneet sanan julistusta.

Joskus kuulee sanottavan että olen uskossa ja se on Pyhän Hengen työ, niin onkin, mutta puhutaan tuossakin Raamatun kohdassa kahdesta eri asiasta. Paavali meni Efesoon ja kysyi muutamilta opetuslapsilta: Saitteko PyhänHengen…

Ap.t.19:2 Ja hän sanoi heille:”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan
Jaak.4:2 Teillä ei ole, sentähden ettette ano

Luuk 11.10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Joh.4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

Ps. Pelastusta emme voi ansaita ja me emme saa olla lain alla, vaan armosta te olette pelastetut uskon kautta se on Jumalan lahja.

Uusi vuosi 2019

Uusi vuosi 2019

Almanakassa lukee: ”vuosi 2019 jälkeen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän”

On siinäkin suhteessa hyvin merkittävästä tapahtumasta kysymys. Tuskinpa siitä tiedettäisiin mitään, jos Jeesus ei olisi Jumalan poika ja kärsinyt ristin kuoleman ja kolmantena päivänä noussut ylös.

Jos opetuslapset olisi keksineet ylösnousemuksen, miksi he olisivat ollet valmiit kuolemaan asian puolesta?.

Ihmeteot mitä Jeesus teki, vakuuttivat epäilijät ja ne olivatkin paras mainos!.

Siihen aikaan kun ei ollut TV:tä, ei internettiä, ei edes sanomalehtiä.

Silti tämä uutinen levisi kulovalkean tavoin koko maailmaan ja Raamattuun on kirjoitettu tekstiä niinkin paljon.

Neljä evankeliumia neljä eri kirjoittajaa, hieman eri näkökulmasta kirjoitettu,eikä kopioitu.

Pelkästään Uuden Testamentin käsikirjoituksia on n 2000 vuoden takaa n. 1000 kertaa enemmän, kun antiikin historiasta.
Historian kirjoituksia on Rooman valtakunnan keisareista kirjoitettu 800-1000v jälkeenpäin, miten tuohon tietoon voi luottaa se on ns perimätietoa.
ja niihin perustaa tietonsa historioitsijat ja meidän koulukirjat!

Raamatun luotettavudesta kertoo myös toteutuneet ennustukset Vanhassa testamentissa:

Jeesus syntyi Beetlehemissä ennustus (Miika5:2) Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista

syntyisi neitsyestä (Jes 7:14) Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Olisi Mooseksen kaltainen profeetta (5.Moos 18:15) Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.

Oma kansa ei ottaisi Häntä vastaan (Jes 53:1) Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan.

2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Siunauksellista joulunaikaa kaikille Tv: Topi Niskanen

Luonnon ihmeitä

Luomisen ihmeitä

Tikka

Lintu pystyy hakkaamaan talttamaisella nokallaan puuhun 16 kertaa/s. Yksikin isku riittäisi tainnuttamaan tavallisen linnun. Tikan aivot ovat ”pussissa” joka kiristyy samalla sekunnin sadasosalla, kun isku tulee. Jalan kynnet on suunnitelu puun rungossa pysymistä ajatellen ja voimaks pyrstö tukee linnun paikoilleen. Pitkän kielen (n.20cm) avulla se nappaa toukan. Kieli pitää myös sovittaatakaisin suuhun. Se onkin sijoitettu nerokkaasti pään sisään omaan paikkaansa.
Liian monta hienoa ominaisuutta, ei voi olla sattumaa, siis hienosti suunniteltu.
Saar. 3:11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Vesi

Vedessä on tusinan verran ominaisuuksia jotka välttämättömiä elämälle.
Vesi on erilainen kuin muut nesteet se on painavinta +4 oC ja keveintä jäätyneenä, se mahdollistaa vedenalaisen elämän, muutenhan järvet jäätyisi pohjasta alkaen.
Vesi on sopivan notkeaa, että kasvit voi sitä käyttää ja veri voi kiertää ihmisessä (60% vettä).
Hikoilu pitää kehon lämpötilan sopivana jo asteen nousu saa ihmisen sairaaksi.
Veden ja painovoiman suhde oikea, että veden kiertokulku toimii, höyrystyy pilviin eikä haihdu avaruuteen ja sateena kastelee kasvit. Vettä on riittävästi ja kiertokulku puhdistaa veden uusiokäyttöä varten.
2.Piet.3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.

DNA
Kaikki elämä on kirjoitettu DNA koodiin. Jokaisessa sinun solussa on koodi, jos se kirjoitettaisiin kirjainmuotoon se olisi 100 hyllymetriä paksu kirja! Koodi sisältää yhden ohjelman vasemmalta oikealle ja toinen ohjelma oikealta vasemmalle ja lisäksi pätkä sieltä, toinen täältä on oma ohjelma, merkitsee esim. rakennusohjeita jollekkin solulle.
Paras koodi mitä voi olla olemassa. Tosi tiheään pakattua tietoa. Kaikkien eläin ja kasvien DNA-koodit painaa vain 1/50 osa hyttysen painosta.

Luonto itse opettaa meille ja ikäänkuin huutaa:

Made in Heaven (valmistettu taivaassa) Näin ihmeellisen hieno maailma ei ole voinut syntyä itsestään ja sattumalta, kaikki on hienosti balanssissa, värit äänet, lämpötilat jne.

Ps.14:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.

Usko Jumalaan ja hänen luomistöihinsä ei yksin riitä, vaan Jeesus on otettava henkilökohtaisesti pelastajana vastaan.

Paholainenkin tietää että Jumala on, ja vapisee. Lopunaikana sillä on kiire hajoittaa ja särkeä seurakunnat ja kodit ja yksilöihmiset syöstä turmioon, pois Jumalan luota.

Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” Luuk 21:36

Jeesus itse sanoi: kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk 18:8)

Meidän jokaisen pitää valvoa tilaamme, Jos joku luulee seisovansa katsokoon, ettei lankea.

Elämme tosi nukuttavaa aikaa ja siksipä paras tapa pysyä hereillä on, olla työssä mukana ja tietenkin unohtamatta rukoilla ja lukea sanaa säännöllisesti. (T.Niskanen)

HERKKYYS LAHJANA

Itkupilli, turhan nurisija, herkkähipiäinen. Miltä kuulostaa? Arkipäivän psykologiaa, jonka avulla lyödään leima otsaan, joskus jopa oikeutetusti ja pysyvästikin. Leimattu luonteenpiirteellä negatiivisessa sävyssä ”mammanpojaksi” voi aiheuttaa pitkäikäistä ja kauaskantoista vaikutusta kenessä tahansa.

Herkkyys lahjana, sen eri muodoissa, synnyttää kaunista jälkeä. Yksinäisyydessä sorvinsa ääressä aikaansa viettävä puuseppä näkee jo pitkälle eteenpäin työnsä tuloksen. Ilman käden taitoa ja sisäistä herkkyyttä, lastujen lisäksi ei syntyisi mitään käyttövalmista tai silmänruokaa.

Erityisen herkkä ihminen kärsii riitasoinnusta ahdistuen ja pahimmassa tapauksessa masentuen. Jos korjaavaa liikettä ei tapahdu ja soittimen antama ääni jatkaa särisemistään, herkän muusikon aistit jumittuvat ääriasentoon. Siitä vapautuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Empaattisuus kuuluu usein herkän ihmisen ominaisuuksiin. Voimakkaasti tuntevana hänellä on kyky tunnistaa ongelma jo paljon ennen kuin tavallinen ihminen edes on tiedostanut asiaa. Yliluonnollisena lahjana, profetalisuutena, hänen apunsa yhteisössä on merkittävän suuri.

Herkkyyden painolastina on pelko epäonnistumisesta ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Kritiikki ja toisten arvosteleva tarkkailu ajaa usein yksinäisyyteen ja lahja jää käyttämättä. ”Rohkaiskaa toinen toistanne” kuuluu arkipäivän hengellisyyteen. ”Kantakaa toinen toistenne kuormia” sisältyy perusominaisuuksiin yhteisössä, jossa ”kilpaillaan toisten kunnioittamisessa”.

 

LUOVUUS UUDEN SYNNYTTÄJÄNÄ

Luova ihminen on eteenpäin pyrkivä, koska hänellä on kyky nähdä uusia mahdollisuuksia. Hänelle on elinehtona toimia vapaasti etsiessään uusia menetelmiä. Menettäessään vapautensa ja ilonsa, hänen luovuutensa näivettyy. Hän on kuin häkkilintu, joka ei pääse vapaasti lentämään.

Luova ihminen on vaaraksi perinteisiin tapoihin tottuneille. Hänen elämäntapansa voi jopa ärsyttää turvalliseen rutiiniin kääriytyneitä. Luova ihminen on vastuullinen ja harkitseva, kokonaisuuksia hallitseva, mutta ei paikalleen jähmettynyt. Hänellä on kyky nähdä ajan merkeistä uusia mahdollisuuksia toimia yhteisön parhaaksi.

Luovuuden uhkia on tutkittu ja yksi keskeinen on pakkoluominen kilpailutilanteessa. Tiukan kontrollin alla pakkotilanteessa luovuus ei pääse esille parhaimmillaan, vaikka uuden synnyttämiseenkin voi olla hyväksi ulkopuolinen kannustus. Ei myöskään harkitsematon yltiöpäisyys, jossa kannustimena uuden luomiseen on vain halu tulla esille ideoineen. Sokea yltiöpäisyys näkyy sekasortona, eikä koidu siunaukseksi kellekään.

Seurakunnassa tarvitaan luovuutta, joka on Jumalan luonteenpiirre. Luovuus on myös Jeesuksen vahvuuksia. Hän todistaa Sanassaan miten Isä ja Hän luovat jatkuvasti uutta. Ei siis tarvitse olla paikalleen jämähtänyt, ei seurakuntana eikä yksilönä.

Missä ja miten luovuus toimii parhaiten? Jumalallisena voimana sen inspiroiva vaikutus toimii parhaiten rukoilevassa henkilössä. Koska luovuus tulee Isältä, on ikään kuin automaatio, että rukoileva seurakunta on ajassaan herkästi toimiva, uudistuva, ihmisten tarpeet tunnistava ja apua antava yhteisö. Toiseksi luovuus ei ole ostettavissa eikä myöskään selkeästi saatavissa opiskelun kautta. Se ei ole ihmisviisauteen sidottu vaan sitä saa anomalla Isältä.

Luovuuden tarkoitus ei ole tuhota vanhoja toimintatapoja. Usein innostutaan luovuuden vimmassa katkaisemaan puusta hedelmääkin kantavat oksat. Rakentava luovuus tukee ja elävöittää jo olemassa olevia, toimivia rakenteita. Pyörääkään ei enää kannata keksiä, mutta olisi tyhmyyttä lopettaa pyörän kehittäminen yhä käyttökelpoisemmaksi. Vaihteineen kaikkineen nykyisellä pyörällä hurauttaa hetkessä kauppaan ja töihin.

Riviin järjesty! Lepo!

Muistuupa mieleeni Tikkakosken varuskunta n.vuonna 1990. Aliupseerikurssin sulkeisharjoitukset, jossa joukkue jaettiin pienempiin ryhmiin ja ryhmät harjoittelivat ensimmäistä kertaa johtajaoppilaan johdolla ryhmien käskytystä. Oman käskytysvuoroni tullessa huomasin kuinka paljon vaikeampaa oli antaa järkevässä järjestyksessä käskyjä niin, että tuo ryhmä olisi hallinnassa, kuin olla osana ryhmää ottamassa käskyjä vastaan. Jälkeenpäin ajateltuna oli hupaisaa se, että en tilannetta jännittäessäni millään muistanut sitä millä käskyillä ryhmä saadaan lopettamaan toimintansa. Armeijassa kun vain tietyt käskyt  saa aikaan toiminnan ja toimimattomuuden; Asento! Lepo! Taakse poistu!jne.

Muut ryhmät jo lopettivat, mutta meidän ryhmä ei. En enää muista tarkasti kaikkea, mutta muistelen komppanian vääpelin tulleen ihmettelemään tilannetta ja lopulta otti yksinkertaisin käskyin ja ottein tilanteen haltuun, ja päästi ryhmän lopulta ’lepoon’- ennen lopullista nääntymistä…

Kuri ja järjestys on puolustusvoimien ydin. Pidän armeijan käymistä erittäin hyödyllisenä kokemuksena juuri sen takia, että ihminen opetetaan kunnioittamaan ja tottelemaan auktoriteetteja. Ilman kuria ja järjestystä sotilaat alkaisivat tehdä mikä itsestä tuntuisi oikealta ja lopulta alkaisivat ampuilla toisiaan. Tällainen armeija kärsii sodassa tappion ilman että vihollisen tarvitsee tehdä mitään.

Muistan erään metsäleirin, joka taisi olla eräänlainen sissileiri. Meidän porukan tehtävänä oli etsiytyä maastoon, tehdä joitain tehtäviä siellä, mutta pääasia oli se, että meidän tuli piiloutua meitä etsiviltä ryhmiltä. Yön pimeinä tunteina oli asiaankuuluvasti järjestetty jonkun matkan päähän teltasta vartio, joka sitten tunnin, kahden sykleissä vaihtui muun porukan yrittäessä nukkua. Yöllä heräsin laukausten ääniin. Ensin yksittäisiin, sitten jo oikein rytinään, ja huudettiin hälytystä! Taistelu kesti aikansa, kunnes havaittiin se tosiasia, että vartion vaihtoon tulossa ollut oli matkalla hieman eksynyt ja joutunut ’tulilinjalle’. Samaan aikaan oli joku myös lähtenyt tarpeilleen ja eksynyt myös ’vihollisen’suuntaan. Näin siis ammuttiin rasahduksien perusteella omia. Onneksi tämä ei sattunut tositilanteessa.

Tilanteesta puuttui järjestys. Jos vartiomies olisi tivannut väärästä suunnasta tulleelta kollegalta sovittua tunnussanaa konflikti olisi jäänyt tulematta. Tulija olisi tunnistettu omaksi mieheksi.

Seurakunnassakin on oltava kuri ja järjestys. Selkeät toimintamallit, kunnioitus esimiestä kohtaan, oli kyseessä pastori, vanhin, työmuodon vetäjä, solunjohtaja, emäntä, vahtimestari jne. Jokaiselle on annettu vastuualue, ja heille tulee olla alamainen heidän alueellaan. Niinkuin armeijassa johtajuus jakaantuu ja koostuu palasista, sama pätee seurakunnassa. Pastori on komppanian päällikkö ja kantaa suurimman vastuun. Yleisen pappeuden periaatteen mukaan kuitenkin jokaisen Jumalan valtakunnan jäsenen tulisi olla johtamassa omalla paikallaan ihmisiä Kristuksen tykö.

Matt.8:ssa luvussa havaitaan jumalallinen hierarkia ammattisotilaan sanoittamana:

5. Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä
6. ja sanoi: ”Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa”.
7. Hän sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet”.
8. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: ”Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
9. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.”
10. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
11. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;
12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: ”Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä. (KR 38)

Sotilas tiesi ja hyväksyi asemansa. Hän ei nöyristellyt Jeesuksen edessä, mutta hän oli nöyrä. Hän tiesi, että hänellä oli johtajansa, mutta hän tiesi myös mitä on olla johtaja. Tuota sotilaallista tasapainoa hän suorastaan huokuu pyytäessään Jeesusta parantamaan palvelijansa. Sotilas ymmärsi sen, että hänen edessään seisoi se suurin johtaja ja auktoriteetti. Suoraviivaisella armeijan opettamalla tavalla hän ymmärtää, että yksi käskysana Jeesukselta riitti parantamaan palvelijan. Huomaa, että Jeesus oikein ihmetteli sotilaan uskoa.

Meillekin on tärkeää löytää kristittynä, seurakuntalaisena, suoraviivainen asenne asemaamme. Meidän on tärkeää ymmärtää kuka on ylipäällikkö, kuka lähin esimiehemme, kuka tai ketkä ovat johdettaviamme. Kuuliaisuus tuo siunauksen, tottelemattomuus nurinaa ja epäjärjestystä.

Jos meiltä on unohtunut käskysana ’riviin järjesty’, emme pääse koskaan myöskään kaivattuun ’lepoon’ seurakuntana.

 

 

Kutsumuksen tiellä

Tunnetko sinä kutsumuksesi? En kysy miltä kutsumuksesi tuntuu,  vaan niin kuin ystävästäsi. Tunnetko ystäväsi; kutsumuksesi? Jokaisella ihmisellä on kutsumus johonkin, mutta tunnetko hänet? Tiedätkö milloin ja missä hän on syntynyt? Tunnetko hänet tuhansien toisten kutsumusten joukosta? Tunnetko hänen äänensä? Sykähtääkö sydämessäsi joka kerta kun näet tai kuulet hänen tulleen?Otatko hänet ilomielin pysyvästi asumaan kanssasi vai onko hän ei-toivottu ystävä, jonka yhteydenottoa pelkäät ja pakenet takaovesta, kun hän soittaa ovikelloa?

Jumala on asettanut meihin kutsumuksen. Moni löytää kutsumusammatin tai intohimon johonkin harrastukseen huolimatta siitä uskooko Jumalaan vai ei. Kutsumus on yleisellä tasolla sisäämme rakennettu. Moni elää kuitenkin elämänsä läpi löytämättä tai edes etsimättä kutsumustaan.

Itse tulin tietoiseksi kutsumuksesta vasta tultuani uskoon. Ensin tietoisuus oli epämääräinen halu palvella Jumalaa. Halu oli niin voimakas, että ajattelin ettei uskovan ihmisen kuulu elää tavallista arkea lainkaan, eikä tehdä ’maallista’ työtä. Ajatuksistani huolimatta kuitenkin huomasin jatkavani samassa työpaikassa. Olin liittynyt seurakuntaan ja ymmärtäväinen pastori näki tilannettani ja osasi ohjata oikeaan suuntaan.

Sitten eräänä päivänä näin erään ihmisen tekemässä palvelutyötään, ja tajusin, että tuo on se mitä minä haluan tehdä. En tietenkään siis tahtonut viedä hänen tehtäväänsä, vaan tiesin että minä tiesin että minä tiesin: tämä on minun kutsumukseni. Se oli hänen ensimmäinen vierailunsa luonani!

Jumalan antama kutsumus on merkillinen asia; toisille kutsumus tulee kylään, asettuu taloksi ja yhteiselo alkaa hyvin nopeasti. Kutsumus muuttuu toiminnaksi vauhdilla. Usein kuitenkin on niin, että kutsumuksen ensivierailusta varsinaiseen kutsumuksen toteutumiseen menee pitkä aika. On käytävä kasvuprosessia vuosia, jopa vuosikymmeniä. Itsellänikin on mennyt aikaa. Monenlaista yritystä ja omia rakennelmia ja kuvitelmia on takana; toivottavasti sentään vähemmän edessä… Jumala toteuttaa kutsumuksemme ajallaan ja tavallaan. Olen kokenut aikoja ja tilanteita, jolloin olen jo luullut: nyt se alkaa, nyt kutsumuksenportti aukeaa, mutta ne ovat olleet vielä vain portin narahduksia. Joskus tuulen aikaansaamia, joskus Jumalan vilauttamaa ’traileria’ tulevasta.

Olen kokenut turhautumisen aikoja, myönnän. Olen halunnut antaa ystävälleni, kutsumukselle, köniin. Olen halunnut tönäistä hänet jyrkänteeltä alas tai kirota hänet maan rakoon. Olen kertonut hänelle hyvästit ja lähtenyt ovet paukkuen. Olen myös roskapussia viedessäni häipynyt ilmoittamatta, vähin äänin pidemmäksi aikaa.

Mutta hän on uskollinen ystävä. Hän on antanut anteeksi laiminlyöntini, ärhentelyni, kapinani, omat yritykseni. Senkin, että olen laiskuuttani ja tyhmyyttäni otsikon mukaisesti seissyt hänen tiellään, ollut tarttumatta niihin tilaisuuksiin, joita hän olisi tarjonnut tutustuakseni häneen paremmin. Senkin hän on antanut anteeksi, jos olen seurustellut vieraan ystävän kanssa.

Jos et vielä tunne hyvää ystävääsi, kutsumusta. Mistä hänet tunnistat? Hän on se, ystävä, josta on mahdoton päästä eroon, hän polttaa sydämessäsi, tahtoo antaa sisällön elämääsi. Toivota hänet tervetulleeksi, kuule mitä hänellä on sanottavaa, ja toteuta niitä pieniä asioita, joista tiedät hänen pitävän. Kulje hänen kanssaan, elä hänen kanssaan, niin saat elää rikasta elämää ja nähdä kuinka sinä ja hän tulette yhdeksi.

Veljesyhteys

 

Yksinäisten, perheettömien ja vieraalle paikkakunnalle muuttaneiden ei tarvitse olla eristyksissä. Seurakunta muodostaa perheen, jossa yhteys rakentuu veljeyteen ja sisaruuteen. Perhemäinen yhdessä kokeminen ja asioiden jakaminen muodostaa seurakunnan yhden kantavista pilareista. Pelkkä organisaatiossa mukana oleminen ei synnytä perhemäisyyttä veljeyden hengessä, vaan tarvitaan sydänten yhteyttä.

Yhteys seurakunnan sisällä on kerroksittain, ryhmittäin tai palvelutehtävän vaikutusta. Sen seurauksena koetaan perhemäisyyttä, vaikkakaan se ei yksin auta, jos jäsenet eivät ole sitoutuneita yhdessä tekemiseen ja jakamiseen. Sisarusten välillä on aina pientä kärhämää, eivätkä välit ole automaattisesti luottamukselliset. Usein kärhämä nostaa tunteet pintaan aivan pienestä ja mitättömästäkin asiasta. Silloin on hyväksi hoitaa asia niin, ettei kenellekään jää loukattua mieltä. Asioiden maton alle lakaiseminen ja hoitamatta jättäminen syö luottamusta.

Perheen jäsenet eivät ole vain fyysisesti saman katon alla eläviä, toisilleen roolien kautta tarpeellisia. Pelkkä jäsenyys oikeuttaa tiettyihin etuisuuksiin, mutta yhteyden puutteessa jää kylmäksi ja viralliseksi. Samoin seurakunnassa emme tunne toisiamme ainoastaan nimen perusteella. Keskinäinen vuorovaikutus ja jakaminen eivät saisi jäädä yksin työn tekemisen kautta koetuksi, vaan tavoitteena tulisi olla hengen yhteys. Pelkkä työyhteys ei kanna vaikeissa tilanteissa. Tunnesiteet kuuluvat perhemäisyyteen, eivätkä katkea aseman tai tehtävän muuttuessa.

Vanhemmuus on perheessä tärkeimpiä tehtäviä. Isyyteen tai äitiyteen ei suoranaisesti synnytä, vaikka siihen astutaankin syntymän tai adoption kautta. Yksi yö ei tee kenestäkään virheetöntä vanhempaa. Lapsen syntymän kautta tullut uusi rooli edellyttää sekä fyysistä, että henkistä läsnäoloa kaikilta perheen jäseniltä. Ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa, hengen yhteys säilyy kun sitä on vaalittu ja ylläpidetty.

Korkein yhteyden taso kaikissa tapauksissa on Pyhän hengen luoma yhteys. ”Emme tunne enää lihan mukaan, vaan hengen”. Hengen yhteys perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa, joka voi täyttää meidät Pyhällä hengellä. Ja kun Henki on meissä, saamme kokea yhteyttä samasta Hengestä syntyneiden kanssa ilman ehtoja. Jos Henki puuttuu seurakunnasta, sen vaikutuksesta rikkoutuu ihmissuhteet. Hengetön seurakunta on ristiriitojen, epäilyksien ja kinastelun temmellyskenttä. Hengen yhteys tulisi olla tavoitteemme, josta meidät tunnistetaan Jumalan lapsiksi.

SOITELLAAN

Puhelin ja netti ovat yhtä arkisia kuin polkupyörä tai auto. Lähes kaikilla on kännykkä tai tietokone ja kaikkiin voi ottaa yhteyttä reaaliajassa. Vielä 25 -vuotta sitten Bolivian Sucresta kun soitti Suomeen, piti soittaa ensin keskukseen ja odottaa puolisen tuntia puhelun yhdistämistä annettuun numeroon. Sosiaalinen media on räjähdysmäisesti vallannut alaa kaikkialla. `Sometus` on arkeamme, johon osallistumme tavalla tai toisella. Keinot ovat monet, joista yksi ilmenemismuoto on blogien kirjoittelu.

Blogin ylläpito on tullut jäädäkseen seurakuntaelämäänkin. Siinä toteutuu monia tarkoituksia, mm sen luoma mahdollisuus kertoa ajatuksiaan ja ikään kuin soitella toisen ihmisen kanssa. Keskusteluetäisyys ja tietty anonyymius, sekä yksinpuhelu eivät suoranaisesti, ainakaan pelkästään, ole yhteyden luojaksi. Muiden joukossa blogi on kuitenkin verraton tapa tulla lähemmäksi lukijoita ja tehdä asiaansa tunnetuksi.

Yhteyden kannalta kannattavaa ja suotavaa on käyttää kaikkia mahdollisuuksia. Vaikka blogin vaikutusta on vaikea ennakoida ja arvioida, kirjoituksen sisältö avaa ajatuksia jopa muokaten mielipiteitä. Kirjoittajan on seistävä sanojensa takana ja esiinnyttävä omalla nimellään. Nimettömänä kirjoittaminen ja asioista puhuminen on toki mahdollista, mutta kirjoittaja jää jollain lailla vieraaksi, eikä kirjoitus tunnu kiinnostavalta eikä luotettavalta.

Anonyyminä puhuminen ja kirjoittaminen ovat kasvotonta sanojen kanssa leikkimistä. Kuinka helppoa onkaan tuoda esille totuuksia kertomatta tietolähdettään. ”Eräs henkilö eräältä paikkakunnalta” on yksi tunnetuimmista seurakuntaankin juurtuneista tavoista puhua anonyymina, persoonattomana. Nimellä esiintyminen kuuluu rakentavaan keskustelukulttuuriin. Salassa pidettävät luottamukselliset asiat pysykööt poissa julkisuudelta, mutta kaikki, mikä on totta ja rakentavaa, tuotakoon esiin.

Seurakuntaelämässä yleisesti ottaen asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on tie avoimuuteen ja rakentavaan yhteyteen. Niistä kirjoittaminen on kahta vertaa vaativampaa, koska painettu sana jää historiaan. Sanojen suolaisuus ja mausteisuus, imelyys ja suloisuus vaihtelevat tilanteen mukaan. Tiedon jakamiseksi ja keskustelukulttuurin ylläpitämiseksi on hyvä olla blogi, jossa on suolaa ja hunajaa.

Ollaan yhteydessä!

 

Aarteenetsintää

Jumalan lapsella on monta iloa, ja ei suinkaan aarteenetsintä olisi yksi niistä. Lapsena muistan jotain pientä sellaista harrastaneeni, mutta nyt aikuisena sitä vasta ehtiikin

Täällä kentällä jokainen päivä tuntuu olevan aarteenetsintää – tavalla tai toisella. Ellei tutkita Jumalan aivoituksia ja arvailla Kaikkivaltiaan suunnitelmia, niin sitten ollaan ratkomassa arvoituksia, joissa sielujen voittaminen on horisontissa. Sydän palaa sille, että mittaamattomat kalleudet odottavat tulla paljastetuiksi. Ulospäin ympärillä ei näytä niin erikoiselta, mutta Henki vahvistaa salattujen asioiden läsnäolon.

Jokainen ihmisen asuttama kaupunki tai alue, on täynnä kätkettyä. Yliopistokampukset ovat kallisarvoisia aarreaittoja. Ja jossain nurkan takana seisoo Kristus Jeesus, ja kutsuu aarteenetsintään.

Olemme viimeisen kahden päivän aikana järjestäneet yliopistolla erilaisia kohtaamisia, ikään kuin raottaneet verhoja opiskelijoiden elämään. Opiskelijamaailma yllättää yhä täällä monimuotoisuudellaan. Eilisen päivän aikana kohtasimme opiskelijoita Portugalista, Bosniasta, Liettuasta, Irakista, Etiopiasta ja totta kai Ruotsista. Kahdestatoista neljä tunnustautui ateistiksi, kaksi muslimiksi, kaksi ei kokenut mitään, yksi oli katolilainen ja kolme tiesi olevansa kirkon kirjoilla. Pieni pistokoe opiskelijoiden elämään.

Edellä mainittu ei kuitenkaan yllättänyt. Se yllätti, kun kysyimme mitä kristillinen opiskelijatyö voisi opiskelijoiden hyväksi tehdä. Vastaus kuului: urheilua ja hyväntekeväisyyttä, arvokeskustelua ja uskontojen vuoropuhelua.

Näistäkö on kirkot tehty?

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”

Tänään kuljin yliopistolla pienten kuvataidekorttien kanssa, joiden taakse oli kirjoitettu nämä Paavalin sanat Kolossalaisille. Paavalin, joka kävi jatkuvasti kovaa taistelua omiensa tähden. Kysyin itseltäni, ammentavatko tämän päivän seurakunnat yhä sitä syvintä tietoa ja viisautta Jumalan kalleimmasta kätköpaikasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Ovet Jumalan salaisuuksien kätköpaikkaan ovat kokonaan nostetut saranoiltaan, mutta onko Jumalan voima ja viisaus täysin kadonnut käsistämme? Eikö kukaan osaa kaivata tai kysellä Jumalan suuria tekoja? Ei ainakaan täällä yliopistolla.

Ei ole olemassa salaisuuksia tai kätköjä, joita Jumalan seurakunta ei kykenisi tutkimaan. Miten mitättömältä olemme saaneet kaiken näyttämään maailman silmissä. Pelkään, että ilman janoa Jumalan aarteisiin, jäämme vieraiksi jopa itse Kristukselle. On aika aarteenetsinnän.

Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. 1. Kor. 2:7