Ihana penseys

On se niin mukavaa omistaa kaikenlaista. On lämmin ja mukava asunto, hienoa elektroniikkaa, palkka tulee ajallaan, eikä tarvitse miettiä onko varaa ruokaan tai vaatteisiin. Mitä seuraavaksi hankkisi itselle? Uuden puhelimen? Ostaisi hienon asunnon? Hankkisi uudemman auton? Kävisi syömässä jossain hyvässä ravintolassa? Tärkeitä ja hyödyllisiä asioita. Kaiken tämän materian keskellä on vain niin helppo unohtaa ne kaikkein tärkeimmät asiat.

Onko meillä vielä todellinen jano Jumalan puoleen? Niin suuri, että voidaan jättää vaikka se uusi puhelin ostamatta ja laittaa rahat lähetystyöhön. Tai haluammeko vielä kuulla hänen äänensä niin kovasti, että olemme valmiita lopettamaan somen käytön joksikin aikaa? Turvaammeko elämässämme todella enemmän häneen vai vakuutusyhtiöön (en sano, että vakutuukset olisi väärin, ymmärrätte kyllä pointin). Tai mites paasto? Vieläkö me olemme valmiita paastoamaan niin kauan, kunnes Jumala ilmestyy? Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan”. Onko meillä vielä vanhurskauden nälkä? Janoammeko todella Jumalan tuntemista? Eikä vain vähän, vaan koko sydämestämme, jopa hieman epätoivoisesti? Haluammeko tehdä hänen tahtonsa, vaikka se tarkoittasi mukavuusalueelta pois tulemista?

Penseys on pesiytynyt länsimaisiin seurakuntiin, vaikka löytyy sitä muualtakin. Mutta me ei voida ohittaa tätä. Meillä on kyllä hieno oppi, siitä saa olla kiitollinen, mutta mitä se hyödyttää jos meiltä puuttuu Jumalan tuli ja rakkaus? Mitä se oppi hyödyttää, jos emme elä sitä todeksi? Haluammeko vain leuhkia sillä miten hyvin tiedämme asiat? Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa, sanoi Paavali Korinttilaisille.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin ei pidä tehdä mitään. Jos meidän pitää tehdä enemmän sitä ja tätä, suorittaa kaikkea mitä teemme, niin lopputulos ei ole hyvä. Jotain täytyy tapahtua sydämessä. Pyhän Hengen pisto sydämessä vaikuttaa sen, että haluamme tehdä parannuksen ja seurata Jeesusta koko sydämestämme, koko ajan. Ei osittain tai sunnuntaisin, vaan koko elämällämme, koko ajan. Koko elämä täytyy luovuttaa Jeesukselle. Ei hänkään antanut elämään osittain meidän puolesta vaan ihan kaiken. Siitä se lähtee.

Jeesus sanoi penseille laudikealaisille, jotka olivat omasta mielestään rikkaita, eivätkä tarvinneet mitään, että minä seison ovella ja kolkutan. Jeesus oli jäänyt ulkopuolelle heidän elämästään! Kuinka surullista, jos uskovan elämässä on käynyt niin, että Jeesus jää ulkopuoliseksi. Se on vaarallinen tila. Siksi Jeesus sanoi heille myös: ”Kaikkia joita minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan.” Jeesuksen nuhtelu tekee hyvää. Se ohjaa meidät väärältä tieltä oikealle, jos vain kuuntelemme nuhteita ja toimimme niiden mukaan.

Mikä on meidän rukouselämän tila? Kuinka paljon vietämme aikaa rukouksessa? Tämä on ehkä tärkein indikaattori meidän hengellisestä tilasta. Jos rukous alkaa hiipumaan, niin se ei näy heti mitenkään. Mutta jonkun ajan kuluttua se alkaa näkyä. Kaikki alkaa luhistua ja hajota, mikään ei enää toimi, mitään hyvää ei enää tapahdu. Siksi on tärkeä, että me rukoilemme niin silloin, kun meillä menee hyvin tai silloin kun menee huonosti tai silloinkin kun menee ihan tasaisesti ja tavallisesti. Olosuhteet ei saisi vaikutta meidän rukouksen määrään. Kysymys on suhteesta, eikä mikään suhde ei toimi, jos siihen ei käytä aikaa ja näe vaivaa sen eteen. Samoin on Jumalan kanssa.

Eikä rukouksessa ole kyse mistään rituaalista. Meillä on etuoikeus tulla kaikkivaltiaan Jumalan syliin! Eikö tämä innosta sinua? Eikö se ole paljon mahtavampaa kuin mikään muu? Mutta kuinaka usein me käytämme aikaa ihan jonniin joutavaan; television katseluun, uutisten lukemiseen, somen seuraamiseen ym. turhuuteen. Ja en sano, etteikö em. asioita voisi tehdä myös rukoillen, mutta miten helposti se rukous jää pois.

Joten tehdään parannus penseydestä ja aletaan etsiä Herraa koko sydämestämme ja sielustamme. Annetaaan hänen läsnäolonsa ja sanansa täyttää meidän elämämme niin, että se voi kantaa sitä hyvää hedelmää, mitä hän tahtoo ja minkä hän on meille edeltä valmistanut.

Posted in Yleinen.